Ylikulkua etsimässä

Kun venuksen ylikulku kerran nähdään seuraavan kerran vasta 2117, halusin tietysti nähdä sen. Seuraavalla kerralla tuskin olen paikalla, vaikka lääketiede kuinka kehittyisi. Minulla oli herätys 3:03 ja vähän herättyäni lähdin kuvailemaan ulos. Aurinko ei vielä ollut noussut, mutta kuvasin kuuta ja sumuista maata. Menin valmiiksi paikalle josta olen katsonut auringonlaskua. Ajattelin että kun katson vain tällä kertaa toiseen suuntaan, pitäisi näkyä. Sitten rupesin miettimään, että minne valo yleensä aamulla tulee ja minun piti googlettaa että mistä aurinko tulee idästä vai lännestä. Idästä tietenkin, mutta kun pyörittelin ilmansuuntia aikani, olin ihan solmussa. 


  Päätin etsiä paikan, josta näkee joka puolelle. Luulin tieteväni yhden, mutta sieltä ei näkynytkään siihen suuntaan mistä arvelin auringon tulevan. Tuli sitten lopulta kierrettyä yli kolmen tunnin lenkki, mutta en kyllä yhtään kadu. Kuljin siellä sumussa enkä nähnyt vilaustakaan auringosta, mutta ihan kivaa oli. Pitäisi ruveta heräämään aikaisemmin. Hiekkatiellä tulee aina vastaan aika vähän ihmisiä ja ihan pelästyin yhtä kuntopyöräilijää joka hyppäsi suoraan sumusta. 

  Ihmeesti muutkin ihmiset jaksaa, vaikka käyvät vielä luultavasti töissä. Autoilijoiden aikaisin heräämisen ymmärrän kyllä, jos asuu kaukana niin pitää lähteä aikaisin töihin. Itse en vain välttämättä olisi yhtä hyväntuulinen, kuin esimerkiksi koiraa ulkoiluttava nainen joka käveli minua vastaan ennen viittä. Lomalaisena minulla olisi aikaa tehdä vaikka mitä ja todella toivon, että löytäisin itsestäni sellaista reippautta. Toisaalta, jos tekemistä toivon niin kohtahan pääsen kesätöihin.


 Ylitsekulkemisesta tuli jotenkin mieleen Friedrich Nietzsche, josta tein englannin lopputyön/esitelmän. Olen lukenut hänen kirjoistaan vain yhden, Näin puhui Zarathustran. Etsin kohdan missä puhuttiiin ylikulkemisesta, ja voisin pistää pätkän tähän:


"Mutta Zarathustra katseli kansaa ja ihmetteli. Sitten hän puhui näin:
 Ihminen on nuora, eläimen ja yli-ihmisen välille jännitetty, -nuora kuilun yllä.
Vaarallinen ylimeno, vaarallinen matkalla-olo, vaarallinen taaksekatsahdus, vaarallinen väristys ja pyrähdys.
 Suurta ihmisessä on se, että hän on silta eikä mikään tarkoitus: rakastaa voidaan ihmistä siksi että hän on ylimeno ja mailleenmeno. "


-Friedrich Nietzsche, Näin puhui Zarathustra


  Nietzschen käsitys yli-ihmisestä on ymmärretty kovin väärin, ja osittain siskonsa takia häntä on pidetty myös natsina. Kirjan lukeneena ymmärrän väitteen, mutta en usko sen olevan totta. Ennemmin uskon wikipediaa, joka kertoo selkeän eron ajattelutapojen välillä. Ilmeisesti myös Nietzchen sisko on sotkenut asioita kirjoittelemalla veljensä nimissä. 


  Itse en usko, että elämän tarkoitus on minkäänlainen ihminen. Ehkei elämällä ole tarkoitusta tulla erityisesti joksikin. Evoluutio vain kehittää, kokeilee. Ajatus hienommasta ihmisestä on kiehtova, mutta sitä ei tulisi ottaa liian vakavasti. Luonnon kannalta se voisi olla huonoin vaihtoehto kaikista.

  Alamme osittain muistuttaa F. Nietzschen kuvaamaa viimeistä ihmistä. Sairauksia kaihdetaan kaikin keinoin, ja ympäristöä voitaisiin sanoa ylipuhtaaksi. Kyllä, meistä voisi sanoa "sairastumista ja epäluuloisuutta pidetään syntinä". 
Osuvasti hän myös sanoo: "Hiukan myrkkyä silloin tällöin: se tekee mieluisia unia. Ja paljon myrkkyä viimein, mieluisaksi kuolemaksi." Mieluisa kuolema...niin. Aktiivista eutanasiaa ei ole ainakaan vielä Suomessa sallittu, mutta kipu yritetään ainakin saada pois. Itse sallisin eutanasian, jos voisin. Sanon sen tässä, vaikka tiedän ajatuksen suututtavan monia. Sillä varmasti olisi varjopuolia. Sairaalassa makaavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä elämästä enää mitään, evät osaa pyytää sitä. Lääkäri raukat joutuisivat kylmästi          lopettamaan päästään yhä järkeviä ihmisiä. Henkisesti sellainen olisi hyvin järkyttävää kenelle tahansa.


  Toivon sitä siksi, koska haluan juuri tuollaisen mieluisan kuoleman. Pelkään, että jäisin vuoksiki sairaalaan eläen kuin kasvis. Ehkä minun ei pitäisi puhua liikaa asiasta, mitä todella en ymmärrä. Silti tuntui kuitenkin tärkeältä kertoa tämä. Minua viisaammat ihmiset, aikuiset ja harkintakykyiset, miettiköön tarkasti.


  Vaikka kirjoituksestani tuleekin nyt kovin pitkä, ja turhan poliittinen, minulla on vielä yksi pätkä Nietzscheä: "He ovat poistuneet seuduilta, joissa on ollut vaikea elää: sillä tarvitaan lämpöä"
Miten hän sen tiesi? Pelkään kuntaliitosten vievän ihmisiä taas kerran enemmän kaupunkeihin. Ehkä en tiedä tarpeeksi, ja on vain luonteeni mukaista jarrutella uusia asioita. Silti en usko tämän ainakaan parantavan mitään, sehän on säästötoimenpide. Nyt jos tehdään huonoja valintoja, kuntia tuskin palautetaan enää ennalleen. Terveydenhuoltopalveluista tiedän niin vähän, että jätän niistä puhumisen muille. Mutta ei kai tämä tarkoita sitä, että vanha kyläkouluni on taas lakkautusuhan alla? 

Ei ehkä parhaimpia sumukuviani, mutta tässä ainakin kuu

  Haluan puhua tästä ehkä siksi, että kävin tänään lekkilläni ala-asteeni pihassa. Siitä tuli mieleen paljon muistoja, suurin osa hyviä. Jotenkin kaupungeissa tunnutaan ajattelevan, että kyläkouluissa on asiat huonosti, kun niissä kierrätetään koulukirjojakin niin useasti. Samat opettajat opettavat montaa oppiainetta: sen täytyy olla huonoa opetusta. Itse en ole koskaan kokenut näin. Kierrätyskirjat opettavat kohtelemaan toisten omaisuutta hyvin. Tutut opettajat näkevät nopeasti, jos oppilaalla ei ole kaikki hyvin. Pienissä kouluissa pidetään yksilöstä paljon paremmin huolta, kun isommassa. Iso luokka oli pikkukoulun jälkeen tervetullutta vaihtelua, mutta ala-aste vuosiani en vaihtaisi toiseen kouluun. Kerrankin kun meiltä lähti yksi opettaja toiseen kouluun, hän kirjoitti jokaiselle oppilaalle oman runon. Minulla on se vielläkin jossain tallessa. Isossa koulussa runoprojekti olisi mahdoton, eikä opettajat edes tuntisi oppilaitaan tarpeeksi.

Pahoittelen sitä, että olen nyt jorissut näin paljon. kolmen tunnin lenkillä sitä miettii paljon, ja tänne tuli purettua vähän niistä. Jos joku asia suututti/ olet eri mieltä, siitä vain kommentoimaan.