En ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta olen nyt taas sen verran sekavassa tilassa että uskon voivani masentaa kaikkia runoillani. :D Kaikki on siis minulla hyvin, älkää huolestuko, mutta joskus vain on niitä päiviä kun onnellisuus tuntuu mahdottomalta kaikestas hyvästä huolimatta.
Oksettaa
En usko jumalaan,
enkä tiedä mikä sielu on.
Tahdon uskoa itseeni,
mutta vihaan mitä olen.
Mulla on sukissa reikiä,
ja mahassa paha olo.
Keuhkoja puristaa,
ja kädet tärisee.
Kai mä olen jäljillä,
mä näen itseni kaukaa.
Ja mua oksettaa,
koska mua pelottaa.
Rakkaus ei sovi mulle
Mut on luotu rakastamaan,
mä osaan rakastaa.
Mä oon sanonut sen
itselleni tuhanteen kertaan.
Mä haluan olla lähellä,
mä haluan pitää kädestä,
mä rakastan sun ääntä,
sun tuoksua, sun silmiä.
Vaan ei mulle mikään riitä.
Mun sydän on drama queen.
Se tahtoo palaa,
se tahtoo myös vammoja.
Ja kun mä karkaan sulta,
ja kun mun ajatukset on muualla,
sä luulet että jotain on vikana.
Mä vaan rakastan sua.
Mun ranteessa on palovammoja
Mä keksin ongelmia,
ja tahdon huomiota,
ja vihaan itseäni.
Mä tahdon kipua,
mä tahdon siitä eroon,
mä tökin ranteeni palovammoja.
Ei voi olla niin vaikeata,
olla tyytyväinen,
vähän aikaa onnellinen.
