Sitruunakakkua ja Shakespearea

Päälle ripottelin suklaata <3

Leivoin sitten sen sitruuna-juustokakun, mikä minun piti jo aikasemmin leipoa. Olen siitä tosi innoissani, koska oppisin vihdoin käyttämään liivatetta! Nyt se tarkoittaa sitä, että pystyn ilman ihmeempää reseptiä tekemään melkein minkä tahansa makuisen juustokakun. Aikaisemmin olen tehnyt vain rahkasta. Silloin tehty sitruunarahka juustokakku saattoi olla jopa parempaa, mutta oli kyllä tämäkin hyvää. Pitää vain muistaa tuon liivatteen kanssa, että jos ei ole määrästä varma, kannattaa kokeilla ensin. Kun pistää pienen määrän purkissa pakastimeen, näkee hyytyykö se. Olisi epäonnistunut täysin, jos olisin tyytynyt ensimmäiseen liivatemäärään.

Leipomisvimmassani tekisin mielelläni vaikka mitä muutakin, mutta pitää vähän odotella. Kaikki ei tule syödyksi, jos leipoo liian usein. Heti kyllä tekisi mieli kokeilla vaikka juustokakkua, missä olisi eri kerroksia...

Luin Helsingin Sanomista, kuinka vaikeaa esikoiskirjan on päästä julkaistuksi. Siitä sain idean: Kun minun kirjaprojektini luultavasti torjutaan (onhan se pakko myöntää, kokemusta tuollainen työ tarvitsee) voisin julkaista sen täällä. Ihan lähiaikoina ei kuitenkaan tarvitse odottaa. Tahdon tehdä sen rauhassa, ja viimeistellä.

Nyt se on vielä aivan alkutekijöissä.

Jutussa puhuttiin myös siitä, kuinka kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea paljon. Siinä on ainakin helppo kunnostautua. Ostin ihan lähiaikoina kirjakaupan alehyllystä William Shakespearen kirjan Coriolanus.

Jotenkin on aina kiinnostanut, millaisia hänen tekstinsä oikeasti ovat. Pakkohan on olla hyviä, kun kerran ovat niin kuuluisia. Siinä kun kirja odotti ihan orpona, en voinut vastustaa kiusausta. Ei ollut edes kallis ostos, 2e.

Ensin luen kuitenkin toisen kirjailijaneron luomusta. Olen ihan täysin Waltarin lumoissa. Kuinka kukaan voi kirjoittaa niin hyvin? Ensimmäinen hänen kirjansa, jonka luin oli Suuri Illusioni. Se on ainut kirja ikinä, joka on saanut minut itkemään ilosta. Niin kauniisti oli yksi tunne ja onnen hetki kuvattu. Nerokasta.

Oikeastaan, minunhan piti kirjoittaa kai Shakespearesta, eikä hehkuttaa Mika Waltaria. On vain myönnettävä, että en tiedä ensimmäiseksi mainitusta oikeastaan mitään. Edes Romeon ja Julian tarinaa en tunne täysin. Nyt on kuitenkin kesä aikaa tutustua. Kun tuli kirja ostettua, toki se pitää myös lukea.