Unelmasyntymäpät, Osa 4

   Miki tuli mukaamme, ja suljin ulko-oven. Jimi alkoi johtaa meitä pois pihatieltä ja kävelimme pitkin jalkakäytävää. Näin heti, minne olimme menossa. Käännyimme Ossin talon luo, minne oli kokoontunut tuttujen autoja. Ystäviäni, sukulaisiani ja Jimin veli Stefan. Stefanin auto erottui muiden joukosta. Se oli hopeanharmaa porsche, mallista en ollut varma. Olin aina ihaillut sitä ja kerran päässyt ajamaankin.

   Stefan käveli meitä vastaan ja hän tuli heti katsomaan kummilastaan Kataa. Jimi oli ilmeisesti kyllästynyt kantelemaan tyttöä, koska tyrkkäsi lapsen veljensä syliin. Stefan ei hätkähtänyt yhtään vaan käveli kanssamme sisään taloon.

   Etsimme talosta Ossia, jonka me pian myös löysimme. ”Hyvää syntymäpäivää!” tämä huusi kovaan ääneen ja tuli halaamaan minua. Minä vain nauroin, ja pian ympärilleni tuli muutakin porukkaa, jotka halusivat päästä onnittelemaan. Monilla oli juhla- asuja ja olin tyytyväinen, että olin laittautunut. Olin vähän vaivaantunut, koska paikalla oli niin paljon väkeä.   En ollut kuitenkaan ainoa, jota väkijoukko häiritsi. Miki tarrasi peloissaan käteeni, kun eräs ystävättäristäni tuli lepertelemään hänelle, yrittäen olla mukava. Käännyin hymyillen Mikiin päin. ”Ossi taisi vähän innostua kutsumaan porukkaa”, kuiskasin hänen korvaansa, ja sain näin pojankin hymyilemään.

   Jimi oli kävellyt ympäri taloa ja jututtanut porukkaa, mutta palasi sitten luoksemme. ”Huh täällä on paljon väkeä, tunnetko ees noita kaikkia” hän päivitteli heti. En vastannut mitään. Tunsin kyllä kaikki, mutta osan kanssa en ollut puhunut pitkiin aikoihin. Sitten Jimi katsoi minua kainosti pää hieman sivulle kallellaan. ”Luulen, että ne saivat lahjasi valmiiksi, tule ulos” hän sanoi.

www.freedigitalphotos.net
(ei punainen, mutta...)

   Minua pelotti, koska en tiennyt lainkaan mitä se saattaisi olla. Jimi avasi minulle oven, ja näin ulkona punaisen avoauton. ”Ferrari” sanoi Jimi hiljaa, ja meinasin kaatua. Minun oli pakko ottaa tukea miehestäni kompuroidessani ulkorappusia alas. Sitten juoksin katsomaan sitä ja koskin siihen epäuskoisena, aivan kuin se olisi vain harha, jonka kuuluisi haihtua. ”California”, sanoin kun tajusin tuntevani auton. Sen punainen väri teki sille oikeutta, ja se näytti hyvin kauniilta. Autoa ei tehty enää, mutta muistin ihailleeni sitä joskus teininä. Ferrarini näytti silti aivan uudelta.

   ”Yhteislahja kaikilta” valaisi Jimi. ”Tosin, eniten varmasti minulta”, hän nauroi. En edes tiennyt, että hän osasi tuhlata autoon. Jimin auto ei nimittäin ollut erityisen hieno, eikä hän käyttänytkään sitä kovin usein. Halasin Jimiä oikein lujaa, mutta lopetin sitten, koska minua häiritsi ihmisten tuijotus, ja Jimikin alkoi punastua.

   Aika kului hyvin nopeasti ystävien kanssa, ja hyvää ruokaa syöden. Pian huomasin, että oli jo myöhä. Kata nukahti minun syliini ja Mikin silmät yrittivät liukua väkisin kiinni, vaikka poika yritti pysyä hereillä. Tajusin, että oli aika lähteä, eikä Jimillä ollut mitään sitä vastaan. Yritin päästä kävelemään herättämättä Kataa, eikä se kovin vaikeaa ollutkaan. Pikkuinen nukkui kovin sikeästi. Miki seurasi perässämme kotiin kuin pieni zombie. Uusi autoni sai jäädä vielä hetkeksi Ossin huostaan.

www.freedigitalphotos.net  
(ihan vain paloja kulhossa :D )

Kun vihdoin olimme kotona, me pistimme Katan tämän omaan sänkyyn ja sanoimme Mikille hyvät yöt. Pian hänen huoneestaan kuuluikin jo tasaista tuhinaa. ”Meillä on ihania lapsia”, Jimi huomautti. ”Niinpä”, minä hymyilin. Silloin Jimi alkoi kävellä kohti keittiötä ja huomasin siellä kynttilöitä, mitkä eivät siellä aikaisemmin olleet.

   Jimi sytytti kynttilät ja keittiöön tuli kaunis valo. Hän otti pakastimesta jäätelöä ja pisti paketista paloja kahteen kulhoon. ”Ajattelin kokata jotain hienoa, mutta tajusin etten osaa”, Jimi nauroi. ”Tämähän on täydellistä”, sanoin innokkaasti, ja mahdollisesti pilasin tunnelman etsimällä kaapista nomparelleja. Kuitenkin istuin Jimin kanssa pöydän ääreen syömään ja huomasin hymyileväni hyvin oudosti, koska kaikki oli vain niin ihanaa. Me söimme hitaasti ja olimme aivan hiljaa, mutta hiljaisuus ei tuntunut lainkaan pahalta.