Tänään oli aivan ihana sadepäivä, eikä tämä siis ole ironiaa. Pidän sateesta, silloin kun sataa kunnolla. Ilma on raikas ja sade pesee kaiken ympärillään. Ajatuksetkin kulkee jotenkin paremmin.
Pistän kuitenkin nyt vain pari juuri sateeseen liittyvää runoa, koska tuossa ilmassa on myös jotain pelottavaa. Tahdon koneen äkkiä kiinni, vaikka siellä tuskin alkaa ukkostaa.
Onni sateessa
Tavallinen ilta,
veden ääni ulkona
rapinaa katolla
naksahduksia talossa
Pieni onni hiipii luokse
haparoi kädellänsä
koskee vahingossa sydämeen
Ehkä sattumalla
on osansa rakkaudessa
Tänään annoin anteeksi itselleni
Ikkunan ääressä
Jotain viehättävää
on huonossa ilmassa
ei se tunnu huonolta
kun sataa oikein kunnolla
Sitä puhdistuu itsekin
pelkästä tuoksusta
sisintään myöden
Voisiko vaatteet olla
osa minuutta?
Kuitenkin kyse
on vain kankaasta
Aina pitäisi olla persoonallinen,
etsiä uutta
Ei kai ole farkuista kiinni
jos ei omista sisäistä myrskyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti