Unelmasyntymäpäivät, Osa 2

Olisin varmaan voinut pistää vähän pitemmänkin pätkän, mutta nyt ainakin pääsee vielä hyvin tarinaan mukaan. Tässä tarinassa siis kuviteltu unelmasyntymäpäiväni, ja tarina vasta alussa. Siitä vain siis lukemaan :).

30-v syntymäpäiväni, Osa 2

Ossi oli hyvä ystäväni, joka asui aivan naapurissa. Itse asiassa meidän keittiöstämme näki hänen keittiöönsä. Koska hän asui niin lähellä, kävelin usein hänen luokseen kyläilemään, hän kun sattumoisin oli myös Mikin kummisetä. Mieheni ei kuitenkaan pitänyt Ossista laisinkaan. Luulen, että se johtui siitä, että olin ohimennen huomauttanut Ossinkin pitävän hänen six packistään. Sen jälkeen hän ei enää uskaltanut kulkea ulkona ilman paitaa.

   Joka tapauksessa otin lapset usein mukaani, kun menin Ossin luo. Hän tuli hyvin toimeen lasten kanssa, ja lapset pitivät hänestä. Kata oli vielä hyvin pieni, eikä juuri välittänyt siitä mitä ympärillä tapahtui, nauroi vain. Miki oli kuitenkin hyvin ujo vieraiden seurassa ja yleensä kovin sulkeutunut. Ossia hän ei kuitenkaan pitänyt vieraana, ja Miki käyttäytyi hänen luonaan jopa normaalimmin, kuin kotona. En nimittäin ollut varma, oliko kovin normaalia, että hän jatkuvasti kasasi legoista temppeleitä orava-jumalille.

   En ehtinyt huomauttaa miehelleni siitä kuinka huono hänen kommenttinsa oli, kun jäin katsomaan Mikin kasvoille palannutta hymyä. Aloin hymyillä itsekin ja nousin seisomaan.”Itse asiassa en ole puhunut Ossille vielä tänään ja voisin hyvin lähteä käymään siellä”, sanoin ja hymyilin kujeilevasti. 

”Söisit edes aamupalasi ennen kun juoksentelet kakkosmiehesi luo”, Jimi nurisi ja katsoi minua hieman tylysti.

”Mutta setä ei ole kiinnostunut naisista” sanoi Miki aivan hämillään. Sille oli myös Jimin pakko nauraa. ” Ei se äitiäsi saisikaan”, hän lopulta totesi ja nappasi Katan syliinsä. Olin aivan unohtanut tytön, joka liikkui kaikilla keksimillään tavoilla mahdollisimman kauas seikkailemaan.

Kuva: Freefoto.com
creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/  

   Söin lopulta aamupalan ja täydensin kissani ruokapurkin, koska Jimi oli sen varmasti tahallaan jättänyt tyhjäksi. Kukaan muu ei tuntunut pitävän kissastani kuin minä, ja tietysti Ossi, jolta kissan olin saanut lahjaksi kauan sitten. Miki oli hyvin eläinrakas, mutta vihasi kissaani sen syötyä yhden hänen oravistaan.

   Miki oli adoptoinut jonkin aikaa sitten orvoiksi jääneitä pieniä oravia, jotka hän sattui löytämään. Kenelläkään ei ollut sydäntä kieltää häntä auttamasta näitä suloisia otuksia. Ne kasvoivat hyvin nopeasti, mutta jäivät pihapiiriin asumaan ja toivat muita oravia mukanaan. Miki oli antanut jokaiselle oravalle nimen, vaikka niitä oli hyvin vaikea erottaa toisistaan.