Lisää runoja

Myöhemmin

Vieläkään ei ole aika

kai huomaisin jos olisi

Ruumistani kylmää,

taas pelkään

Tällä kertaa en taistele vastaan

Pelko jääkööt

en ole vielä valmis

Kohtaan möröt myöhemmin

Kyynel meressä

Onko kyynel enää kyynel

kun se on sekoittunut

meren suolaveden sekaan

Eihän korukaan ole koru

kultamöykyksi sulatettuna

Katoaako merkitys

kun ihminen taas hymyilee

Ja mitkä hymyt

ihmismeri nieleekään?

Avaruus

Jotain niin käsittämätöntä,

niin ihmeellistä

Tähtitaivasta

en voi ymmärtää

Ehkä on niin

että helpointa on rakastaa

Sitä mitä ei tunne

eikä saa koskaan koskettaa

Runoja sateesta

Tänään oli aivan ihana sadepäivä, eikä tämä siis ole ironiaa. Pidän sateesta, silloin kun sataa kunnolla. Ilma on raikas ja sade pesee kaiken ympärillään. Ajatuksetkin kulkee jotenkin paremmin. 

Pistän kuitenkin nyt vain pari juuri sateeseen liittyvää runoa, koska tuossa ilmassa on myös jotain pelottavaa. Tahdon koneen äkkiä kiinni, vaikka siellä tuskin alkaa ukkostaa.

Onni sateessa

Tavallinen ilta,

veden ääni ulkona

rapinaa katolla

naksahduksia talossa

Pieni onni hiipii luokse

haparoi kädellänsä

koskee vahingossa sydämeen

Ehkä sattumalla 

on osansa rakkaudessa

Tänään annoin anteeksi itselleni

Ikkunan ääressä

Jotain viehättävää 

on huonossa ilmassa

ei se tunnu huonolta

kun sataa oikein kunnolla

Sitä puhdistuu itsekin

pelkästä tuoksusta

sisintään myöden

Voisiko vaatteet olla

osa minuutta?

Kuitenkin kyse

on vain kankaasta

Aina pitäisi olla persoonallinen,

etsiä uutta

Ei kai ole farkuista kiinni

jos ei omista sisäistä myrskyä

Taidetta

Eli siis tämä on maisemakuva :D

Tiedän, tiedän se on outo. Mutta ainakin taiteellista, ja tulee täydestä sydämestä. Öljymaalien aiheuttamat rasvarenkaat mustien tähtien ympärillä oikeasti hienot, kun katsoo valoa vasten. Aurinko paistaa paperin läpi, ja tuo sumuista valoa työhön. Eilen oli tosi kivaa tuota tehdessä, ja sehän on se mikä merkitsee.

Sotkua tuli aika tavalla, maalia oli ihan joka puolella. Maalasin lattialla ja sääret tuli maalattua samalla. Vieläkin on mustat läikän, kynnenalusissa myös vähän mustaa. Tuo maalia aina vain leviää, vaikka kuinka hankaa. Mutta kivaa kun on, saa vähän myös sotata :D






Eilen en sitten päättänytkään runoilla, mutta niinhän se on, että kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ted.com:issa oli oikeastaan puhe mieesä kerrottiin, että enemmän. En jaksanut kyllä kuunnella loppuun.
Maalauksen hempeät värit tulee varmaan siitä, kun olin juuri katsonut oikein romanttisen prinsessaelokuvan. En ollut ennen nähnyt tuota "Prinsessa ja sammakko" -elokuvaa ja se oli tosi suloinen.



Suurinta taidetta kuitenkin, luonto. Ei sana eikä kuva voi olla niin kaunis kuin nuo maisemat jotka ulkona näkee. Tosin tiedän olevani onnekas, kun asun niin ihanassa paikassa. Yksi runo sille <3

Kauniimpaa muualta hakea saa
kodikseen tuntee kun saa vaeltaa
ja niin kaunis yhä, joka päivä
koskaan en väitä, etten enää välitä


Kun tunnen tuoksusi, metsät ja muun
en tahtoisi lähteä enää pois


Silti lähden, en voi väittää muuta
mutta ikävääni voit luottaa aina

Foiboksen polttavat suudelmat

Tämän kuvan kanssa voisin sanoa, että juu kävinhän minä eilen illalla lenkillä. Totuus on, että otin tuon kuvan ikkunan läpi :3. Kun Turms oli loppu, unohduin lukemaan sitä Shakespearen Coriolanusta, mistä puhuin. En ole ennen lukenut näytelmiä, ja se on yksi syy miksi on niin kiinnostava.

Sain kuitenkin kirjoitettua runoja! Siis monikossa :3 tavoite oli vain yksi. Inspiroiduin niin ihanasti, kun sade ropisi. En pistä runoja vielä tähän, keräilen ensin vähän useampia. Tai sitten käyn katsomassa rakkausrunot.fi käyttäjältäni rinkeli jotain, ja uusiokäytän. Kuitenkin on aina kivempi jakaa uutta.

Tänään tulee varmasti heti uusia, tänään meinaan kävin siellä lenkillä, ja aivan ihana tunne tuli heti. Siitä tuo nimikin, aurinkoisesta lenkistä ja Shakespearesta. Foibos tarkoittaa aurinkoa, ja rakastuin oitis tuohon kielikuvaan. Ehkä innostun nyt ottamaan aurinkoa, kun voi sen ilmaista noin kauniisti.

Ehkä yksi runo kuitenkin, tuohon kuvaan liittyen. Ehkä se on hieman keskeneräinen runo, mutta se kuvaa fiiliksiä kun katsoin ikkunasta.


Sateenkaari


Uskon jos sanot, 
että onni on takapihalla


Tanssin mielelläni tuon sateenkaaren juurella
aarteemme ympärillä


Mutta ihmiset katsovat
ei saa liata jalkoja


Sateen kastamassa nurmikossa
sadetanssini aikana

Turms kesäseurana

Tänään taas laiska päivä... piti kyllä mennä heti aamusta lenkille! Mukaan olisin ottanut kirjasen, ja jäänyt ehkä johonkin puskaan rustaamaan runoja. Jäin kuitenkin taas Turms kuolemattoman pauloihin, ja näin se sitten meni koko päivä. Ihanien tarinoiden ihmeellisessä maailmassa olen siis ollut pari päivää, ja oma tarinani ei tähän joukkoon kuulu. Eilen tuli katsottua parikin hömppä-rakkausfilmiä ja päälle vielä vähän komediaa :D On niin ihanan vapauttavaa mennä aivan toiseen ulottuvuuteen ja elää toisen ihmisen elämää.  

http://www.freedigitalphotos.net

 Valitettavasti kirja loppui. Ehkä se on tavallaan hyvä, että keskittyy omaankin elämään välillä. Puhelimen voisi ladata, että voisi kavereihinkin pitää välillä yhteyttä. Tänään olisi vielä aikaa tehdä ruokaa, kirjoittaa yksi runo ja sivullinen tarinaakin. Iltalenkillekkin voisi lähteä, jos täydellä mahalla jaksaa.

Ei nyht jaksaisi miettiä oikein ruokaakaan, kun on päivän mittaan tullut naposteltua kaikenlaista. Lupasin kuitenkin, joten alan ruokaa varmaan kohta laittamaan. Ensin etsin netistä ohjeen, jolla saisi uunilohta tehtyä. Suunnilleen tiedän miten pitäisi tehdä, mutta ajoista ja lämpömääristä en tiedä mitään.

Tänään en siis saanut runoja tänne, enkä valokuvia lenkiltä. Katsotaan huomenna uudestaan. Te hyvät ihmiset, luvatkaa edes harkita Turms kuolemattoman lukemaan aloittamista jonain tylsänä päivänä. Se on melkein yhtä hyvä kuin Sinuhe. Kaikki kunnia Waltarille. Nykykirjailijat ei pysty samaan.

Nettikirjat

Mietin tässä juuri, että onko suomessa kunnon kunnon nettipalvelua, joka julkaisisi kirjoja? Olen kyllä kuullut että älypuhelimiin saa sovelluksia, millä voi lukea kirjoja. Onko kuitenkaan olemassa paikkoja, mitkä voisi julkaista tekstejä, vaikka ne eivät olisi edes kirjamuodossa? Eikö kustantajille olisi ihan kannattavaa julkaista sillä tavoin kirjoja, joihin luottamus ei riitä painoon asti?
Tätä rupesin miettimään, kun tajusin kuinka hankalaa olisi saada pitkä kirjoitus blogiin. Jos sen pistäisi paloihin, niitä pitäisi muokata rajusti. Ja sitten kun lukijoita tulisi vain jokunen välillä, kukaan ei pääsisi todella juonesta kiinni. Kertokaa ihmeessä minulle, jos joku julkaisee kirjoja verkossa.

Tänään olen pitänyt vähän vapaapäivää kirjoittamisesta, vaikka se ei ehkä olisi viisasta. Kohta voisi kuitenkin mennä ehkä kirjoittamaan :) Tässä kappalessa varsinkin välisoitto tosi inspiroiva.

Tavoitteeni & TED

Helsingin Sanomien NYT-liittessä puhuttiin yliopistoista, ja opetuksen siirtymisestä internetin ihmeelliseen maailmaan. Olin ihan innoissani, kun kuulin sivustosta ted.com ! Siellä on siis videoituja pätkiä kiinnostavien ihmisten kiinnostavista luennoista. Kävin siellä heti katsomassa, ja paikka on mahtava. Esimerkiksi Juan Enriquezin puhe "Will our kids be a different species?" Oli hyvin kiinnostava. Kannattaa myös katsoa tämä: http://www.ted.com/talks/harvey_fineberg_are_we_ready_for_neo_evolution.html. En ollut ennen edes kuullut mistään neo-evoluutiosta.

Videot myös pyörii yllättävän hyvin minunkin koneella. Ainut ongelma on tuo englannin kieli. Aluksi ajattelin, että on vain hyvä asia kuunnella englanniksi, että oppii. Kyllä se kuitenkin vähän häiritsee välillä, kun jää jotain puheesta pimentoon. Siksi etsin puheita, mitkä olisi tekstitetty suomeksi. Oli niitä jokunen, vaikka ei montaa. Osui silmiin Derek Siversin puhe: "Pidä tavoitteet omana tietonasi".

Tuima katse <3

On kuulemma todistettu, että jos tavoitteista kertoo muille, tuntuu kuin se olisi jo tavoitettu. Sen jälkeen on vähemmän todennäköistä, että tulee ikinä toteuttamaan tavoitettaan. Noniin, olen jo tehnyt sen. Teillekkin olen puhunut kirjaprojektistani. Mutta aion sen saavuttaa! Vähän laiska olen kuitenkin ollut, täytyy myöntää. Enkä ole lainkaan tyytyväinen tekstin laatuun. Täytyy kuitenkin vain jatkaa kirjoittamista. Aina kuitenkin voi, ja pitääkin muokata.

 Nyt ei vain saisi kyllästyä tekstiin. Jotenkin aina, kun juoni on valmiiksi rakennettu, alkaa koko homma kyllästyttää. Pitäisi kai jättää se luomistyö siihen hetkeen. Kai alan tekemään itselleni pienempiä tavoitteita, portaita jotka vie lopputulokseen. Niitä en kerro teille :p.

Sitruunakakkua ja Shakespearea

Päälle ripottelin suklaata <3

Leivoin sitten sen sitruuna-juustokakun, mikä minun piti jo aikasemmin leipoa. Olen siitä tosi innoissani, koska oppisin vihdoin käyttämään liivatetta! Nyt se tarkoittaa sitä, että pystyn ilman ihmeempää reseptiä tekemään melkein minkä tahansa makuisen juustokakun. Aikaisemmin olen tehnyt vain rahkasta. Silloin tehty sitruunarahka juustokakku saattoi olla jopa parempaa, mutta oli kyllä tämäkin hyvää. Pitää vain muistaa tuon liivatteen kanssa, että jos ei ole määrästä varma, kannattaa kokeilla ensin. Kun pistää pienen määrän purkissa pakastimeen, näkee hyytyykö se. Olisi epäonnistunut täysin, jos olisin tyytynyt ensimmäiseen liivatemäärään.

Leipomisvimmassani tekisin mielelläni vaikka mitä muutakin, mutta pitää vähän odotella. Kaikki ei tule syödyksi, jos leipoo liian usein. Heti kyllä tekisi mieli kokeilla vaikka juustokakkua, missä olisi eri kerroksia...

Luin Helsingin Sanomista, kuinka vaikeaa esikoiskirjan on päästä julkaistuksi. Siitä sain idean: Kun minun kirjaprojektini luultavasti torjutaan (onhan se pakko myöntää, kokemusta tuollainen työ tarvitsee) voisin julkaista sen täällä. Ihan lähiaikoina ei kuitenkaan tarvitse odottaa. Tahdon tehdä sen rauhassa, ja viimeistellä.

Nyt se on vielä aivan alkutekijöissä.

Jutussa puhuttiin myös siitä, kuinka kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea paljon. Siinä on ainakin helppo kunnostautua. Ostin ihan lähiaikoina kirjakaupan alehyllystä William Shakespearen kirjan Coriolanus.

Jotenkin on aina kiinnostanut, millaisia hänen tekstinsä oikeasti ovat. Pakkohan on olla hyviä, kun kerran ovat niin kuuluisia. Siinä kun kirja odotti ihan orpona, en voinut vastustaa kiusausta. Ei ollut edes kallis ostos, 2e.

Ensin luen kuitenkin toisen kirjailijaneron luomusta. Olen ihan täysin Waltarin lumoissa. Kuinka kukaan voi kirjoittaa niin hyvin? Ensimmäinen hänen kirjansa, jonka luin oli Suuri Illusioni. Se on ainut kirja ikinä, joka on saanut minut itkemään ilosta. Niin kauniisti oli yksi tunne ja onnen hetki kuvattu. Nerokasta.

Oikeastaan, minunhan piti kirjoittaa kai Shakespearesta, eikä hehkuttaa Mika Waltaria. On vain myönnettävä, että en tiedä ensimmäiseksi mainitusta oikeastaan mitään. Edes Romeon ja Julian tarinaa en tunne täysin. Nyt on kuitenkin kesä aikaa tutustua. Kun tuli kirja ostettua, toki se pitää myös lukea.

Ylikulkua etsimässä

Kun venuksen ylikulku kerran nähdään seuraavan kerran vasta 2117, halusin tietysti nähdä sen. Seuraavalla kerralla tuskin olen paikalla, vaikka lääketiede kuinka kehittyisi. Minulla oli herätys 3:03 ja vähän herättyäni lähdin kuvailemaan ulos. Aurinko ei vielä ollut noussut, mutta kuvasin kuuta ja sumuista maata. Menin valmiiksi paikalle josta olen katsonut auringonlaskua. Ajattelin että kun katson vain tällä kertaa toiseen suuntaan, pitäisi näkyä. Sitten rupesin miettimään, että minne valo yleensä aamulla tulee ja minun piti googlettaa että mistä aurinko tulee idästä vai lännestä. Idästä tietenkin, mutta kun pyörittelin ilmansuuntia aikani, olin ihan solmussa. 


  Päätin etsiä paikan, josta näkee joka puolelle. Luulin tieteväni yhden, mutta sieltä ei näkynytkään siihen suuntaan mistä arvelin auringon tulevan. Tuli sitten lopulta kierrettyä yli kolmen tunnin lenkki, mutta en kyllä yhtään kadu. Kuljin siellä sumussa enkä nähnyt vilaustakaan auringosta, mutta ihan kivaa oli. Pitäisi ruveta heräämään aikaisemmin. Hiekkatiellä tulee aina vastaan aika vähän ihmisiä ja ihan pelästyin yhtä kuntopyöräilijää joka hyppäsi suoraan sumusta. 

  Ihmeesti muutkin ihmiset jaksaa, vaikka käyvät vielä luultavasti töissä. Autoilijoiden aikaisin heräämisen ymmärrän kyllä, jos asuu kaukana niin pitää lähteä aikaisin töihin. Itse en vain välttämättä olisi yhtä hyväntuulinen, kuin esimerkiksi koiraa ulkoiluttava nainen joka käveli minua vastaan ennen viittä. Lomalaisena minulla olisi aikaa tehdä vaikka mitä ja todella toivon, että löytäisin itsestäni sellaista reippautta. Toisaalta, jos tekemistä toivon niin kohtahan pääsen kesätöihin.


 Ylitsekulkemisesta tuli jotenkin mieleen Friedrich Nietzsche, josta tein englannin lopputyön/esitelmän. Olen lukenut hänen kirjoistaan vain yhden, Näin puhui Zarathustran. Etsin kohdan missä puhuttiiin ylikulkemisesta, ja voisin pistää pätkän tähän:


"Mutta Zarathustra katseli kansaa ja ihmetteli. Sitten hän puhui näin:
 Ihminen on nuora, eläimen ja yli-ihmisen välille jännitetty, -nuora kuilun yllä.
Vaarallinen ylimeno, vaarallinen matkalla-olo, vaarallinen taaksekatsahdus, vaarallinen väristys ja pyrähdys.
 Suurta ihmisessä on se, että hän on silta eikä mikään tarkoitus: rakastaa voidaan ihmistä siksi että hän on ylimeno ja mailleenmeno. "


-Friedrich Nietzsche, Näin puhui Zarathustra


  Nietzschen käsitys yli-ihmisestä on ymmärretty kovin väärin, ja osittain siskonsa takia häntä on pidetty myös natsina. Kirjan lukeneena ymmärrän väitteen, mutta en usko sen olevan totta. Ennemmin uskon wikipediaa, joka kertoo selkeän eron ajattelutapojen välillä. Ilmeisesti myös Nietzchen sisko on sotkenut asioita kirjoittelemalla veljensä nimissä. 


  Itse en usko, että elämän tarkoitus on minkäänlainen ihminen. Ehkei elämällä ole tarkoitusta tulla erityisesti joksikin. Evoluutio vain kehittää, kokeilee. Ajatus hienommasta ihmisestä on kiehtova, mutta sitä ei tulisi ottaa liian vakavasti. Luonnon kannalta se voisi olla huonoin vaihtoehto kaikista.

  Alamme osittain muistuttaa F. Nietzschen kuvaamaa viimeistä ihmistä. Sairauksia kaihdetaan kaikin keinoin, ja ympäristöä voitaisiin sanoa ylipuhtaaksi. Kyllä, meistä voisi sanoa "sairastumista ja epäluuloisuutta pidetään syntinä". 
Osuvasti hän myös sanoo: "Hiukan myrkkyä silloin tällöin: se tekee mieluisia unia. Ja paljon myrkkyä viimein, mieluisaksi kuolemaksi." Mieluisa kuolema...niin. Aktiivista eutanasiaa ei ole ainakaan vielä Suomessa sallittu, mutta kipu yritetään ainakin saada pois. Itse sallisin eutanasian, jos voisin. Sanon sen tässä, vaikka tiedän ajatuksen suututtavan monia. Sillä varmasti olisi varjopuolia. Sairaalassa makaavat ihmiset, jotka eivät ymmärrä elämästä enää mitään, evät osaa pyytää sitä. Lääkäri raukat joutuisivat kylmästi          lopettamaan päästään yhä järkeviä ihmisiä. Henkisesti sellainen olisi hyvin järkyttävää kenelle tahansa.


  Toivon sitä siksi, koska haluan juuri tuollaisen mieluisan kuoleman. Pelkään, että jäisin vuoksiki sairaalaan eläen kuin kasvis. Ehkä minun ei pitäisi puhua liikaa asiasta, mitä todella en ymmärrä. Silti tuntui kuitenkin tärkeältä kertoa tämä. Minua viisaammat ihmiset, aikuiset ja harkintakykyiset, miettiköön tarkasti.


  Vaikka kirjoituksestani tuleekin nyt kovin pitkä, ja turhan poliittinen, minulla on vielä yksi pätkä Nietzscheä: "He ovat poistuneet seuduilta, joissa on ollut vaikea elää: sillä tarvitaan lämpöä"
Miten hän sen tiesi? Pelkään kuntaliitosten vievän ihmisiä taas kerran enemmän kaupunkeihin. Ehkä en tiedä tarpeeksi, ja on vain luonteeni mukaista jarrutella uusia asioita. Silti en usko tämän ainakaan parantavan mitään, sehän on säästötoimenpide. Nyt jos tehdään huonoja valintoja, kuntia tuskin palautetaan enää ennalleen. Terveydenhuoltopalveluista tiedän niin vähän, että jätän niistä puhumisen muille. Mutta ei kai tämä tarkoita sitä, että vanha kyläkouluni on taas lakkautusuhan alla? 

Ei ehkä parhaimpia sumukuviani, mutta tässä ainakin kuu

  Haluan puhua tästä ehkä siksi, että kävin tänään lekkilläni ala-asteeni pihassa. Siitä tuli mieleen paljon muistoja, suurin osa hyviä. Jotenkin kaupungeissa tunnutaan ajattelevan, että kyläkouluissa on asiat huonosti, kun niissä kierrätetään koulukirjojakin niin useasti. Samat opettajat opettavat montaa oppiainetta: sen täytyy olla huonoa opetusta. Itse en ole koskaan kokenut näin. Kierrätyskirjat opettavat kohtelemaan toisten omaisuutta hyvin. Tutut opettajat näkevät nopeasti, jos oppilaalla ei ole kaikki hyvin. Pienissä kouluissa pidetään yksilöstä paljon paremmin huolta, kun isommassa. Iso luokka oli pikkukoulun jälkeen tervetullutta vaihtelua, mutta ala-aste vuosiani en vaihtaisi toiseen kouluun. Kerrankin kun meiltä lähti yksi opettaja toiseen kouluun, hän kirjoitti jokaiselle oppilaalle oman runon. Minulla on se vielläkin jossain tallessa. Isossa koulussa runoprojekti olisi mahdoton, eikä opettajat edes tuntisi oppilaitaan tarpeeksi.

Pahoittelen sitä, että olen nyt jorissut näin paljon. kolmen tunnin lenkillä sitä miettii paljon, ja tänne tuli purettua vähän niistä. Jos joku asia suututti/ olet eri mieltä, siitä vain kommentoimaan.

makeaa kesää

Ei maailman kaunein, mutta hyvää

Nyt on sitten koulu loppu ja aikaa kirjoittaa. Kunhan vain saisi pidettyä ajatukset kasassa, siitä voisi tullakkin jotain.Kesätyö ja kaverit vie tietysti osan ajasta ja siitä tuleekin sitten seuraavat tekosyyt, miksei kirjoita. Kesän kunniaksi teki mieli leipoa vähän jotain kivaa :) Ensin piti tehdä sitruunajuustokakku, mutta jääkaapista löytyi kermaviili jonka parasta ennen päivä oli mennyt kaksi viikkoa sitten. Niin sitten päädyin etsimään reseptin tähän marjapiiraaseen http://www.valio.fi/reseptit/mamman-marjapiiras/, voin sanoa että hyvää tuli. Vähän kyllä mietin, että oisiko tuon kermaviilin paikka ollut roskiksessa, mutta mitään vikaa ei tunnu olevan. Varsinkin kun se kävi uunissa, sitä varmaan uskaltaa tarjota muillekkin.

Toivon makeaa kesää muillekin! Jos lomaa on niin eläkää tekin inspiraation mukaan. Kun alkaa näyttää siltä, että loma alkaa muuttua liian aikataulutetuksi, leipominen ainakin rentouttaa. Auringon ottaminen ei ole ihan minun juttuni, mutta siinäkään ei mitään vikaa ole, varsinkaan jos on hyvää lukemista mukana. Lomalukemiseksi ehdotan Mika Waltarin Turms Kuolematonta :D Itse luen sitä juuri nyt, tai oikeastaan alotin jo kauan sitten. Koulun lopussa oli vain niin paljon kiireitä, että piti lopettaa kesken. Nyt lukemisesta on vähän ristiriitaisia fiiliksiä, kun pelkää ottavansa liikaa vaikutteita toisten teksteistä. Kun puhutaan vielä niin upeasta kirjoittajasta kuin Waltari, häpeäisin silmät päästäni jos vahingossa alkaisin matkimaan voittamatonta. Itse asiassa tähän liittyy se päähenkilöni nimiongelma. Nimi löytyy juuri tästä kyseisestä kirjasta, ja se häiritsee suuresti. Vaihdan sen ehkä jossain vaiheessa, mutta nyt kutsun päähenkilöä Auraksi. Nyt kun kerroin tämän teille: älkää matkiko! ;D