Sain novellin "valmiiksi" pitäisi tietysti vielä viilata, ennen kuin printtaa. Olen kuitenkin ihan paniikissa, entä jos siitä ei pidetä? Olen tosi kiintynyt kertojaan, en halua kenenkään arvostelevan sen elämää ja tuntemuksia. Minä loin sen! En kai voi vain lähettää sitä nyt jonnekkin? En saisi ikinä edes takaisin. Hirveä eroahdistus, vaikka vielä en ole edes valmistellut :p.
 |
Tämä kuva ei liity mihinkään,
mutta piristäkööt vuodatusta :D |
Mutta miten kirjailijat kestää tällaista? Ensin hiki hatussa yrittää saada valmiiksi, ja sitten ei edes halua sen olevan valmis. Ja entäs jos se on väärän pituinen, tai muuten liian tylsä? Liian masentava? Oikeasti, se on kuitenkin ihan vääränlainen! En kestä, kerrankin en vihaa tuotostani, niin sitten olen muuten ihan sekaisin. Nyt juuri kaipaisin sitä fiilistä, että olipas huono, häipykööt silmistäni.
Loman takia pitäisi lähettää huomenna, jos haluan itse viedä postiin. Lauantaina olisi mahdollisuus saada äiti tiputtamaan se postilaatikkoon. En tiedä kumpi on pahempi. Jos erotaan huomenna tekstin kanssa, jään miettimään olisiko sitä vielä saanut valmisteltua. Jos taas sitä ei viedä eläville ihmisille, pelkään sen jäävän johonkin postilaatikon pohjalle (kun siis ylihuomenna on lauantai). Ja en saisi itse hyvästellä!
Täytyy tehdä jotain tälle paniikille. Lisää suklaata, musiikkia ja hermostunutta kävelyä ympäri talon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti