Joo olen tavallaan päättänyt, etten enää kirjoita runoja. Ruotsintunneilla tulee vain välillä näitä täydellisiä hetkiä masentuneelle runoudelle. Joten laadusta viis ja valittamaan. Yksi vanhakin runo kyllä (kielletty portti), suosikkejani niistä mitä olen julkaissut sivulla rakkausrunot.fi. En tiedä miksi haluan kirjoittaa päivityksen juuri nyt, en ole siis tappamassa itseäni. Ensimmäinen runo on siis ruotsintunnilta ja vain jotain mustaa huumoria.
Ruotsin opiskelua
Oi hyvästi kylmä maailma,
Oi hyvästi tukala tunti,
kuun hopeaan tahdon sukeltaa.
Pian häipyy valot lamppujen,
tulee yö sekä kylmin et lämpimin.
Ajatuksilta vihdoin saa rauhaa,
ruotsiin ei tarvitsei aivoja pakottaa.
Mullan alle ruumiini kaipaa,
maatua tahtoo muotoni tää.
Vapaana tahtoo taas hiileni kiertää,
olla osa uutta elämää.
Kielletty portti
Ehkä synnyin tällaiseksi,
koulemankin ystäväksi.
En kestäisi ikuista elämää,iloitsen kun päättyymatka tää.
Nuori olen täynnä voimaa,joka päivästä löytyy taikaa.
Tuntuu vain taivaalliselta,ettei tarvitsisi ajatella.
Kuolleena en toivois onnea,en koskaan kärsis surua.
Ei tarvitsis kai tuntea,lainkaan mitään tunteita.
Mutta tästä kädestä ei lähde kuolema,unissani en kutsu kylään.
En muita tahdo satuttaa,jättää jälkeä syvää.
Itsemurha onkin mulle pakoportti pahojen,pelottavan elämän mäkuljen läpi hymyillen.
Oikeus
Surusilmäinen tyttö ei ymmärrä,
miksei paosta saisi onnea.
Odottavat ranteitten verisuonet, kuin kutsuvat katkomaan.
Missä oikeus onkaan?
Eikö itseään saa toteuttaa?
Eikö saa lähteä kun huvittaa?
Ei saa kai jos kaikki on hyvin,
ei saa muutenkaan, hyvä kuulemma palaa.
Ei saa vetää mattoa toisten alta,
viedä vanhemmilta tarkoitusta.
Velvollisuus on totella muita,
elää elämä niin hyvin kuin osaa.
Nauttia niin paljon kuin kykenee,
saavuttaa mitä pystynee.
Onni on tässä maailmassa,
kuolema tulee sitten kutsumatta.
Hetken vain istun,
ja toivon ettei olisi huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti