Runoja arkistojen kätköistä

Nyt ei ole kerrassaan mitään sanottavaa tänne, joten kaivoin päiväkirjaani voidakseni kuitenkin jotain julkaista. 

Lopussa

Pyyhin silmät

elokuva loppuu

liikaa kun eläytyy

itseenkin sattuu

Itse en olisi

uskaltanut koskaan

siksi kai täydellistä

en koskaan tavoittaakkaan

Odotus

Kaikki loksahtelee,

loksahtelee kohdilleen

Kaikki löytää,

löytää mitä kaipaa

Minä vain odotan.

Tulikärpänen

En tahdo enää venyä,

kiellän mieluummin kaiken

Rajat on minullakin,

huomaan sen nyt,

kun ensin unohdin

Olen liian väsynyt 

etsimään järkeä

Lankakerän päätä,

sotkun selvittäjää,

onnen avainta

Mieluiten etsin toisen valon,

en kuuta enkä aurinkoa,

pienen tähden vain

tai tulikärpäsen

Ystävykset (novelli)

Aurinko paistoi täydellä teholla, mutta tytöstä tuntui silti, että sisintä kylmäsi. Hän oli hukassa jossain keskellä ihmisvilinää, ja tuntui että joka toinen katsoi häneen liian pitkään. Sillä tavalla kun hänkin katsoi aina uusia tulokkaita kotipaikkakunnallaan; päästä varpaisiin tuijottaen ja etsien vikoja.

Tytön päällä oli kukkahame ja pyöreillä kasvoillaan hän yritti ylläpitää hymyä, vaikka vähän itketti. Hän olisi halunnut kotiin, mutta se ei nyt onnistunut. Koti oli kaukana, ja hän oli jo kauan sitten suunnitellut millä bussilla lähtisi. Muista busseista hän ei tiennyt mitään, olisi varmasti päätynyt Siperiaan asti jos olii mitään mennyt yrittämään tässä kamalassa kaupungissa.

Kukaan ei ollut häntä vastassa kun hän oli astunut tämän viheliäisen kaupungin katukivetykselle. Soittamalla oli selvinnyt, että se oli muka väärinkäsitys. Tyttö ei sitä aivan uskonut, ystävissä oli yksi paha vika; ne unohtuivat. Vaikka kuinka luvattiin pitää yhteyttä, aina se katkesi ja kaikki kaunis jäi vain roikkumaan johonkin muistin perukoille, mistä sitä ei aina saanut kaivamallakaan esiin.

Ei tyttö mitään pahaa tahtonut ajatella ystävästään. Puhelimessa hän oli kuulostanut hyvin innostuneelta. Oli tarkoitus shoppailla koko päivä, ja syödä hyvin. Unohtaminen, kai se oli luonnollista tällaisen ison kaupungin hälinässä. Ja pian ystävä tulisi pelastamaan hänet täältä, jos tyttö vain löytäisi uuteen tapaamispaikkaan.

Uudet balleriinat hiersivät jo inhottavasti jalassa, kun tyttö vihdoin löysi patsaan jonka juurelle hänen oli tarkoitus käydä istumaan. Pelko ei haihtunut patsaan näkemisestä, tyttö ei olisi halunnut istua siinä hetkeäkään yksin. Tai olihan patsaan juurella muitakin, mutta epäystävällisen näköisiä, vieraita nuoria.

Onneksi ystävä tuli, lopulta. Hän oli pukeutunut niin tyylikkäästi ja muodikkaasti, että tyttö tunsi olonsa tukalaksi kukkahameessaan. Ja ystävä moikkasi ensin vieraita nuoria, vasta sitten, kenties vähän häpeillenkin kukkamekkoista tyttöä.

"Hei" sanoivat kumpikin tytöistä ja tuijottelivat toisiaan. Ei ollut oikein mitään sanottavaa.
"Kiva sää tänään", yritti tyttö kukkamekossa saada keskustelua aikaan.
"Kiva tosiaan", vastasi toinen.

Kukkamekkoinen tyttö raivosi mielessään hurjalla tavalla. Hän kuvitteli ufojen laskeutumista taivaalta kidnappaamaan tuon petturin, entisen ystävän. Hän kuvitteli heittävänsä kenkänsä menemään ja juoksevansa ostoskeskukseen huutaen :"vihaan teitä kaikkia". Kuitenkin hän vain istui hiljaa ja hymyili.

Toinen hymyili myös, ymmärtäen että päivästä olisi tulossa pitkä. Kaikki oli muuttunut liikaa, ystävyys pitäisi rakentaa uudestaan tai vain unohtaa. Hän ei ollut enää sama ihminen, hän oli nyt osa tätä kaupunkia. Hänen sydämensä sykki sen sykkeen mukaan, ja hän usksoi vaatteiden olevan aina paras virkistys.

Ja niin he erosivat toisistaan, kaksi ystävystä, hymyillen. Kyllä shoppailemassa käytiin ja syömässäkin, mutta jokainen keskustelu oli oikeastaan vain hyvästejä. Sinä päivänä haudattiin muistot, ja etsittiin uusia bussiaikatauluja, ettei jouduttaisi odottamaan turhaan. Ääneen sanottiin  vain, että "Kun ei täällä enää ole mitään tekemistä" ja "Nähdään pian uudestaan" mutta kumpainenkin tiesi, että bussin ovien sulkeutuessa tytön takana, oli yhteinen polku suljettu iäksi.

Doctor Who

Jos tulen tänne jossain vaiheessa kirjoittelemaan lentäneeni pois sinisellä puhelinkopilla, ei varmaan kannata ihmetellä. Katsoin tänään n. 7 tuntia Doctor Who:ta ja olen niin onnessani että toistan saman varmaan ihan pian. Näkemättömiä jaksoja kun on jäljellä monen tuotantokauden verran.

Ulos? Ehkä huomenna :D

Voi kuitenkin tulla sanomaan että älä houri, se on Tardis. Arvostaisin sitä kovasti. Ja saa muistuttaa siitäkin että minun piti ihan tosissani alkaa kahlata läpi sitä kirjalistaa, jonka laadin. Siellä tosin ei ole yhtään scifi -kirjaa, sellaista nyt kaipaisin. Nyt kyllä yritän lukea Taru sormusten herrasta toista osaa englanniksi. Ja se on tietenkin mahtava.

Tänään on kuitenkin tapahtunut muutakin, ekaa kertaa lomasta leivoin. Vaikka tuloksesta en ole kovin ylpeä, innostuin soveltamaan vähän liikaa kun kaikkia aineksia ei ollut. Olen myös viimekesän kirjaprojektia yrittänyt käydä läpi. Se on kyllä yksi katastrofi, tuntuu että hieno visio vain murenee sanamölinäksi kun yritän kirjoittaa. Kömpelöitä sanoja ja huonoa kerrontaa jotka tekevät koko tarinasta haparoivan, hidaskulkuisen ja puisevan.

Mutta niin, jotta tähän tekstiin kohdistuisi jollekin edes jotain mielenkiintoa, pitää varmaan lisätä vähän musiikkia :)

Kesä on täällä

Tuntuu aivan mahdottomalta ajatella koulua ja niitä miljoonaa jäljellä olevaa kouluprojektia, kun ulkona tulppaanit ja muut kukat kukkii. Hirveästi tekisi mieli alkaa kirjoittaa jotain ihanan keväistä ja keveää, tai vaikka jotain ihan muuta; kauhutarinaan kesäyön kuusimetsistä. Kaikki tuntuu mahdolliselta.

Pitää kuitenkin vielä yrittää tehdä jotain sen kevättodistuksen eteen. Ehkä hyvä taustamusiikki on kuitenkin tarpeen että jotenkin jaksaa. Mutta tässä kohtaa pitää olla tarkkana, ettei käy niin että jää vain kuuntelemaan hyvää musaa, eikä ollenkaan tee oikeasti mitään. 

Pitää vielä hetki pitää kiinni koulukirjoista, ennen kuin sukeltaa oman kirjalistan mukaan.

     

Kirjalista

Tein jonkin aikaa sitten listan kirjoista, jotka ehdottomasti haluaisin lukea kun on aikaa. Jaan sen tässä siltä varalta, että joku siellä jossain miettii mitähän sitä voisi lukea. Pistin mukaan myös kirjoja jotka olen jo lukenut, mutta muidenkin ehdottomasti kannattaisi.

Punaisella lukee ne, jotka on suorastaan pakko lukea.
Sinisellä lukee ne, jotka haluaisen myös kovasti lukea.
(tai joita suosittelen, mutta en niin suuresti kuin punaisella olevia)
Kursivoituja ovat ne, joita olisi ihan yleissivistykseksi hauska kokeilla.

Taru sormusten herrasta -triologia

Hobitti
Silmarillion
Perillinen-kirjasarja
Decamerona (novellikokoelma)
Mustesydän -triologia
Nuori Johannes
Mikael Karvajalka
Mikael Hakim
Turms kuolematon (Ennakkoluulot metsään, tämä on hyvä)
Sinuhe
Harry Potterit
Dracula (Bram Stoker)
Frankenstain (Mary Shelley)
Darren Shan -kirjasarja (lue kirjat järjestyksessä)
Hamlet
Romeo & Julia
Kolme muskettisoturia
Don Quiote
Hullun päiväkirja (Nikolai Gogol)
Utopia (Thomas More)
Ruhtinas (Niccolò Machiavelli)
Ivanhoe (Sir Walter Scott)
Neitsyt ja nunna (Gottfried Keller)
Kanen aikakirjat (no nämä eivät oikeastaan sivistä, mutta nopeaa hauskaa luettavaa)
Seitsemän veljestä

+ Jos liika tunteilu ei säikytä, suosittelen myös Cuca Canalsin kirjaa "Itke, Alegria"
++ Jos nauruja hakee, niin Nuijapäiväkirjat ovat sitä varten verrattomia

Sitruuna-mustikkapiiras

Olin päättänyt tänään tehdä sitruunamuffinsseja maustetusta sitruunarahkasta. Tuli kuitenkin paremman kuuloinen resepti vastaan, kun etsin hukkunutta reseptiäni valion sivuilta. Ihan reseptin mukaan en tietenkään voinut mennä, koska sehän olisi ollut ihan luonteenvastaista...

Tähän reseptiin käytettiin valmispohjaa, mitä minulla ei ollut, joten käytin tämän pohjaa. Ongelma tuli siinä, että menin ihan sekaisin että pitäisikö esipaistaa pohjaa vai ei, kun toisessa niin tehtiin ja toisessa ei. Päädyin esipaistamaan 10min verran, mutta en välttämättä suosittele.

Sitruunarahka ei klassikkoa juurikaan muuttanut (mustikkapiirakka on aina hyvää), mutta olihan se ihan hauska kokeilu. Yleensä olen yhdistänyt sitruunan kanssa lähinnä vadelmaa, en ennen mustikkaa.

Kermainen pastaresepti

Lauantait olen yleensä pyhittänyt leipomiseen, mutta tänään oli päämääränä keksiä jotain uutta kanasta. Selasin kokkikirjaa jossa oli aivan ihania kanareseptejä, mutta kaikissa sellaisia aineksia mitä minulla ei ollut, ja muutenkin ne olivat aika monimutkaisia luomuksia.

Niin siis piti soveltaa, ja otin muka mallia "kanatortellineistä" vaikka tein kyllä kaiken aivan tosin. Siitä sain vain idean käyttää pois parmankinkun, mitä jääkaapissa oli. Päivämaarä oli toki jo viikko sitten ummessa, mutta vikaa siinä ei ollut minkään laista.

Reseptistäni tuli aikamoinen makujen sekamelska, mutta uskon sen silti lukijoille, koska se sai niin paljon kehuja. Jos häiritsee että on kanaa, lihaa ja sieniä sekaisin, niin ehdottomasti saa kanan jättää pois.(Tai sienet jos kärsii sienikammosta.) Minulla kana oli vain raaka-aine josta halusin eroon.


Ainekset:

Pastaa
Parmankinkkua

Hyvää helposti :)

Kermaa (n.2,5dl)
2 valkosipulinkynttä
Herkkusieniä
Kanaa (paketti maustamattomia kanasuikaleita)
Parmesaanijuustoa
Suolaa
Pippuria

Tarkkoja määriä ei ole, koska suosittelen soveltamaan. Katsokaa esim. kuinka paljon haluatte syödä pastaa, ja kuinka paljon pidätte sienistä.

Pasta:
Keitä pussin ohjeiden mukaan suolatussa vedessä.
Älä pidä liian kauaa, itselläni on ajoituksessa yleensä ongelmia.

Kastike:
Pilko valkosipulit hyvin pieneksi, tai murskaa. Paloittele kana pieniksi paloiksi, ja paista pannulla valkosipulin kanssa. 

Maustoin tässä vaiheessa kanan kasvisfonduella, mutta suosittelen käyttämään vain suolaa, ja pistämään vasta loppuvaiheessa. Parmankinkku on sen verran suolaista, että tässä kohtaa on muuten vaaran paikka.

Lisää purkillinen kermaa, parmesaanijuusto, parmankinkku ja sienet. Mausta suolalla ja pippurilla.

Syöminen:
Muista ripotella parmesaanijuustoa päälle, koristaa jos haluaa niin persilja toimii.

Musiikki pelastaa päivän

Yritän nyt tällä päivityksellä piristää itseäni, ja muita joilla on ollut huono päivä. Pistän musiikkia, jonka olisi tarkoitus asteittain parantaa tunnelmaa.
VAROITUS: Ne joiden mielestä One Directionin ym. biiseissä on hyvä tunnelma, eivät ole päivityksen kohderyhmää.


1. Päivän huonoin fiilis musiikin kautta koettuna.

2. Tunnetko epätoivoa? Haluaisitko huutaa?

3. Aika suuttua.

4. Nyt kerätään itseluottamusta!

5. Ja sitten vain annetaan hyvän musiikin viedä. Power piristää ainakin :)

Hyvää yötä

Oon tässä nyt jonkin aikaa alkanut ymmärtää, että mulla on ihan oma aikavyöhyke. Se selittää kaiken! Ei mulla toki mitään ajoitusongelmaa ole, mun kello on vaan aina vähän eri ajassa kun muilla. Esim. joku vois väittää että tein eilen yöllä yhtä projektia joka oli tnä pakko palauttaa, mutta enhän mä niin huonosti ois voinu tätä hoitaa.

Mulle se saattoi aluksi olla ilta, mutta sitten mun pää hyppäs monta tuntia ajassa eteenpäin ja tein ihan päivänvalossa sitä. Mun aikavyöhykkeellä mulla oli vielä päivä aikaa tehdä sitä. Ja nyt mua on kidutettu kokonaisen koulu-yön verran, kun en saanut mennä nukkumaan. 

Yritin piristää mieltä ihanalla jogurtti-marja välipalalla, mutta ei onnistunut, eikä musiikkikaan auta. Joten jostain syystä tulin tänne ilmoittamaan meneväni nukkumaan. 

What the fuck, brain?

.................................................... 

Yllättäviä inspiraatioita

Vaikka kaikessa laiskuudessani olen pitänyt itseäni liian kiireisenä esim kirjoittamiseen, nyt on jotenkin kaikki ruvennut luistamaan. Uuteen novelliin tuli aihe ihan kuin tyhjästä, ja olen jopa yrittänyt säveltää musiikkia, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan.

Yhtenä aamuna vain soi päässä, ja piti ruveta sanoja kirjoittamaan paperille, että jostain saisi myöhemmin kiinni. Suihkussa vasta runollinen olikin, mutta ajatuksia huuhtoutui aika paljon veden mukana. Kaikki taiteellisempi tuntuu sujuvan, kouluun taas ei millään malttaisi keskittyä. Tänään leivoin itselleni  synttärikakkua pakkaseen, vaikka kouluprojekteja olisi vaikka muille jakaa.

Mielestäni kuitenkin ihan hyvä idea leipoa se aikaisin, siltä varalta että menee pieleen. (Ei mennyt :3 Kai. Vaikutti hyvältä, kunhan en epäonnistu sitten koristelussa) Leivon muutenkin vähän liian usein, niin on kiva odottaa jotain tilaisuutta, milloin voi sitten tuputtaa vieraille.

Näin muuten pitkästä aikaa unta lentämisestä! On se kumma, että sitä kaipaa niin kovasti korkeuksiin, vaikka jonkinsortin korkeanpaikan kammokin on. No, reunoja lähinnä pelkään.