Runoja sateesta 2

Sateesta on tehty ilmeisesti liian vähän runoja, kun ensimmäinen osio on saanut niin paljon lukukertoja. Siksi ajattelin nyt tehdä toisenkin tekstin saderunoista. Sade kun on niin ihana ja inspiroiva asia, että se ansaitsee huomiota. :)

Silmät kiinni

Jep tiedän, tulppaanit eivät liity mitenkään mihinkään.

Ihmiset lukkiutuvat sisään.

Kuulit kai että ulkona sataa?

Niin häveliäitä he ovat,

eivät uskalla katsoa;

Kun luonto käy suihkussa.

Nukkumatin purjevene

Rummutus tasainen,

kohina meren kaltainen.

Keskiyön pikkumyrsky

valtaa taivaan tummansinen.

Ison lampun alla,
istun ja kirjoitan.

Valo tuo turvaa,

sateen ropina rauhoittaa.

Aivan ylklättäen;

kaikki on hyvin.

Rauhassa voi nukahtaa,

sateen vallassa kun on

myös unimaa.

Uusi jälleen

Kaukaa kuuluu jyrinää,

Zeus laulaa hiljaa, mörähtää,

Tanssin pisaroiden tahtiin,

vaikka jalat pysty ihan ei rytmiin.

En mieti.

Mieli on tyhjä.

Kaikki pysähtyy,

maailma näyttäytyy.

Tänään voi rakastaa,

sade sen puhdistaa,

kiillottaa, nuorentaa, koristaa,

puhaltaa hiljaa ja raikastaa.