Rakas päiväkirja,
Tänään on ollut hiljainen päivä. Päivä täynnä pieniä hiljaisia hetkiä, jotka pitää ihmisen kasassa. Olen puuhaillut kaikenlaista, juossut ympäri pihanurmea ja katsonut elokuvaa. Olen lukenut kirjaa ja polttanut paahtoleivän. Kaikki on ollut hirvittän normaalia -mutta silti hyvin. Täydellisesti.
Tänään satoi. Sade tuntuu auttavan kaikkeen. Ihan niinkuin se olisi tällä kertaa hukuttanut yksinäisyyteni maan syvyyksiin. Tiedän että se palaa, mutta en välitä. Istun tässä hiljaa ja kirjoitan. Olen juuri nyt onnellinen, mutta en sellaisessa hurmiossa kuin yleensä, kun ilmoitan olevani onnellinen. Nyt kaikki vain on, ja tuntuu turvalliselta. Täytyy kohta varmaan juosta kaivoon, että pääsee taas valittamaan. En kuitenkaan ihan heti kiiruhda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti