Säröillä

Maailma maailma, mitä teinkään sinulle? 
Tuntuu että olet ihan säröillä, 
minun kohdaltani. 
Vaikka kaiken pitäisi olla hyvin, 
aivan loistavasti. 
Koskaan minun ei ole tarvinnut 
pyytää sinulta kovin paljoa. 
Olenhan muutenkin saanut jo kaiken. 
Mutta maailma! 
Sinä hölmö. 
Miksi annoit sen kaiken minulle? 
Et koskaan voi pyyhkiä ongelmia. 
Niitä tulee aina lisää, sinä repeät. 
Älä välitä minusta liikaa. 
Anna minulle vain joku, 
joka kestää maanjäristyksen. 
Silloin tiedät, 
että teit kaikkesi. 
Ja voit rauhassa keskittyä 
maan muihin lapsiin. 

Heikko hetki

Vaikka metalli ja rock maailmassa esitetään usein kovin kovaa jätkää, joskus on ihan hyvä myöntää herkkä puolensa. Tässä vähän pehmobiisejä pimeään iltaan :)

Iron Maiden

Huomenna olevan Iron Maidenin konsertin kunniaksi ajattelin jakaa vähän Iron Maidenin musiikkia lämppäreitä unohtamatta.

Ihan hiljaa

Rakas päiväkirja,

Tänään on ollut hiljainen päivä. Päivä täynnä pieniä hiljaisia hetkiä, jotka pitää ihmisen kasassa. Olen puuhaillut kaikenlaista, juossut ympäri pihanurmea ja katsonut elokuvaa. Olen lukenut kirjaa ja polttanut paahtoleivän. Kaikki on ollut hirvittän normaalia -mutta silti hyvin. Täydellisesti.

Tänään satoi. Sade tuntuu auttavan kaikkeen. Ihan niinkuin se olisi tällä kertaa hukuttanut yksinäisyyteni maan syvyyksiin. Tiedän että se palaa, mutta en välitä. Istun tässä hiljaa ja kirjoitan. Olen juuri nyt onnellinen, mutta en sellaisessa hurmiossa kuin yleensä, kun ilmoitan olevani onnellinen. 

Nyt kaikki vain on, ja tuntuu turvalliselta. Täytyy kohta varmaan juosta kaivoon, että pääsee taas valittamaan. En kuitenkaan ihan heti kiiruhda.

Runoja sateesta 2

Sateesta on tehty ilmeisesti liian vähän runoja, kun ensimmäinen osio on saanut niin paljon lukukertoja. Siksi ajattelin nyt tehdä toisenkin tekstin saderunoista. Sade kun on niin ihana ja inspiroiva asia, että se ansaitsee huomiota. :)

Silmät kiinni

Jep tiedän, tulppaanit eivät liity mitenkään mihinkään.

Ihmiset lukkiutuvat sisään.

Kuulit kai että ulkona sataa?

Niin häveliäitä he ovat,

eivät uskalla katsoa;

Kun luonto käy suihkussa.

Nukkumatin purjevene

Rummutus tasainen,

kohina meren kaltainen.

Keskiyön pikkumyrsky

valtaa taivaan tummansinen.

Ison lampun alla,
istun ja kirjoitan.

Valo tuo turvaa,

sateen ropina rauhoittaa.

Aivan ylklättäen;

kaikki on hyvin.

Rauhassa voi nukahtaa,

sateen vallassa kun on

myös unimaa.

Uusi jälleen

Kaukaa kuuluu jyrinää,

Zeus laulaa hiljaa, mörähtää,

Tanssin pisaroiden tahtiin,

vaikka jalat pysty ihan ei rytmiin.

En mieti.

Mieli on tyhjä.

Kaikki pysähtyy,

maailma näyttäytyy.

Tänään voi rakastaa,

sade sen puhdistaa,

kiillottaa, nuorentaa, koristaa,

puhaltaa hiljaa ja raikastaa.

En ole erityinen

Rakas päiväkirja, 

Törmäsin netissä piirroskuvaan juoksumatolla juoksevasta sarvikuonosta, joka katsoo ylöspäin kuvaan yksisarvisesta. Kuvan oli tarkoitus antaa ymmärtää, että unelmien suhteen ei pitäisi luovuttaa, mutta mielestäni se kertoi päinvastaista. Samastuin poloiseen harmaaseen sarvikuonoon, joka raukka yrittää olla kuin uljas valkoinen yksisarvinen, näkemättä lainkaan missä itse on hyvä.

Taidan olla niin kuin sarvikuono, joka juoksee tavoitteidensa perässä, mutta omistaa liian mahdottomia tavoitteita. Fakta on, etten ole erityinen. Poikkeuksia ei tapahdu minun kohdallani. En saa kutsua tylypahkaan, enkä muutu meressä merenneidoksi.

Olen käyttänyt hirvittävän ison osan elämästäni unelmoimiseen. Että jostain tulee supersankari, tai lähden keinusta pitkälle lennolle maailmaan ääriin. Ehkä suurin syy siihen miksi en ole kovin uskovainen on, että olen toivonut niin hirvittävän hartaasti olevani erityinen ja että maailmassa on jotain erityistä ja yliluonnollista. Mutta ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut. On tuntunut hirvittävän epäreilulta.

Kumpa minulla olisi kyky pitää unelmat unelmina.
Unenkaltaisina ja iloisina. Tavoitteleminen on niin väsyttävää.