Kesä on täällä

Tuntuu aivan mahdottomalta ajatella koulua ja niitä miljoonaa jäljellä olevaa kouluprojektia, kun ulkona tulppaanit ja muut kukat kukkii. Hirveästi tekisi mieli alkaa kirjoittaa jotain ihanan keväistä ja keveää, tai vaikka jotain ihan muuta; kauhutarinaan kesäyön kuusimetsistä. Kaikki tuntuu mahdolliselta.

Pitää kuitenkin vielä yrittää tehdä jotain sen kevättodistuksen eteen. Ehkä hyvä taustamusiikki on kuitenkin tarpeen että jotenkin jaksaa. Mutta tässä kohtaa pitää olla tarkkana, ettei käy niin että jää vain kuuntelemaan hyvää musaa, eikä ollenkaan tee oikeasti mitään. 

Pitää vielä hetki pitää kiinni koulukirjoista, ennen kuin sukeltaa oman kirjalistan mukaan.

     

Kirjalista

Tein jonkin aikaa sitten listan kirjoista, jotka ehdottomasti haluaisin lukea kun on aikaa. Jaan sen tässä siltä varalta, että joku siellä jossain miettii mitähän sitä voisi lukea. Pistin mukaan myös kirjoja jotka olen jo lukenut, mutta muidenkin ehdottomasti kannattaisi.

Punaisella lukee ne, jotka on suorastaan pakko lukea.
Sinisellä lukee ne, jotka haluaisen myös kovasti lukea.
(tai joita suosittelen, mutta en niin suuresti kuin punaisella olevia)
Kursivoituja ovat ne, joita olisi ihan yleissivistykseksi hauska kokeilla.

Taru sormusten herrasta -triologia

Hobitti
Silmarillion
Perillinen-kirjasarja
Decamerona (novellikokoelma)
Mustesydän -triologia
Nuori Johannes
Mikael Karvajalka
Mikael Hakim
Turms kuolematon (Ennakkoluulot metsään, tämä on hyvä)
Sinuhe
Harry Potterit
Dracula (Bram Stoker)
Frankenstain (Mary Shelley)
Darren Shan -kirjasarja (lue kirjat järjestyksessä)
Hamlet
Romeo & Julia
Kolme muskettisoturia
Don Quiote
Hullun päiväkirja (Nikolai Gogol)
Utopia (Thomas More)
Ruhtinas (Niccolò Machiavelli)
Ivanhoe (Sir Walter Scott)
Neitsyt ja nunna (Gottfried Keller)
Kanen aikakirjat (no nämä eivät oikeastaan sivistä, mutta nopeaa hauskaa luettavaa)
Seitsemän veljestä

+ Jos liika tunteilu ei säikytä, suosittelen myös Cuca Canalsin kirjaa "Itke, Alegria"
++ Jos nauruja hakee, niin Nuijapäiväkirjat ovat sitä varten verrattomia

Sitruuna-mustikkapiiras

Olin päättänyt tänään tehdä sitruunamuffinsseja maustetusta sitruunarahkasta. Tuli kuitenkin paremman kuuloinen resepti vastaan, kun etsin hukkunutta reseptiäni valion sivuilta. Ihan reseptin mukaan en tietenkään voinut mennä, koska sehän olisi ollut ihan luonteenvastaista...

Tähän reseptiin käytettiin valmispohjaa, mitä minulla ei ollut, joten käytin tämän pohjaa. Ongelma tuli siinä, että menin ihan sekaisin että pitäisikö esipaistaa pohjaa vai ei, kun toisessa niin tehtiin ja toisessa ei. Päädyin esipaistamaan 10min verran, mutta en välttämättä suosittele.

Sitruunarahka ei klassikkoa juurikaan muuttanut (mustikkapiirakka on aina hyvää), mutta olihan se ihan hauska kokeilu. Yleensä olen yhdistänyt sitruunan kanssa lähinnä vadelmaa, en ennen mustikkaa.

Kermainen pastaresepti

Lauantait olen yleensä pyhittänyt leipomiseen, mutta tänään oli päämääränä keksiä jotain uutta kanasta. Selasin kokkikirjaa jossa oli aivan ihania kanareseptejä, mutta kaikissa sellaisia aineksia mitä minulla ei ollut, ja muutenkin ne olivat aika monimutkaisia luomuksia.

Niin siis piti soveltaa, ja otin muka mallia "kanatortellineistä" vaikka tein kyllä kaiken aivan tosin. Siitä sain vain idean käyttää pois parmankinkun, mitä jääkaapissa oli. Päivämaarä oli toki jo viikko sitten ummessa, mutta vikaa siinä ei ollut minkään laista.

Reseptistäni tuli aikamoinen makujen sekamelska, mutta uskon sen silti lukijoille, koska se sai niin paljon kehuja. Jos häiritsee että on kanaa, lihaa ja sieniä sekaisin, niin ehdottomasti saa kanan jättää pois.(Tai sienet jos kärsii sienikammosta.) Minulla kana oli vain raaka-aine josta halusin eroon.


Ainekset:

Pastaa
Parmankinkkua

Hyvää helposti :)

Kermaa (n.2,5dl)
2 valkosipulinkynttä
Herkkusieniä
Kanaa (paketti maustamattomia kanasuikaleita)
Parmesaanijuustoa
Suolaa
Pippuria

Tarkkoja määriä ei ole, koska suosittelen soveltamaan. Katsokaa esim. kuinka paljon haluatte syödä pastaa, ja kuinka paljon pidätte sienistä.

Pasta:
Keitä pussin ohjeiden mukaan suolatussa vedessä.
Älä pidä liian kauaa, itselläni on ajoituksessa yleensä ongelmia.

Kastike:
Pilko valkosipulit hyvin pieneksi, tai murskaa. Paloittele kana pieniksi paloiksi, ja paista pannulla valkosipulin kanssa. 

Maustoin tässä vaiheessa kanan kasvisfonduella, mutta suosittelen käyttämään vain suolaa, ja pistämään vasta loppuvaiheessa. Parmankinkku on sen verran suolaista, että tässä kohtaa on muuten vaaran paikka.

Lisää purkillinen kermaa, parmesaanijuusto, parmankinkku ja sienet. Mausta suolalla ja pippurilla.

Syöminen:
Muista ripotella parmesaanijuustoa päälle, koristaa jos haluaa niin persilja toimii.

Musiikki pelastaa päivän

Yritän nyt tällä päivityksellä piristää itseäni, ja muita joilla on ollut huono päivä. Pistän musiikkia, jonka olisi tarkoitus asteittain parantaa tunnelmaa.
VAROITUS: Ne joiden mielestä One Directionin ym. biiseissä on hyvä tunnelma, eivät ole päivityksen kohderyhmää.


1. Päivän huonoin fiilis musiikin kautta koettuna.

2. Tunnetko epätoivoa? Haluaisitko huutaa?

3. Aika suuttua.

4. Nyt kerätään itseluottamusta!

5. Ja sitten vain annetaan hyvän musiikin viedä. Power piristää ainakin :)

Hyvää yötä

Oon tässä nyt jonkin aikaa alkanut ymmärtää, että mulla on ihan oma aikavyöhyke. Se selittää kaiken! Ei mulla toki mitään ajoitusongelmaa ole, mun kello on vaan aina vähän eri ajassa kun muilla. Esim. joku vois väittää että tein eilen yöllä yhtä projektia joka oli tnä pakko palauttaa, mutta enhän mä niin huonosti ois voinu tätä hoitaa.

Mulle se saattoi aluksi olla ilta, mutta sitten mun pää hyppäs monta tuntia ajassa eteenpäin ja tein ihan päivänvalossa sitä. Mun aikavyöhykkeellä mulla oli vielä päivä aikaa tehdä sitä. Ja nyt mua on kidutettu kokonaisen koulu-yön verran, kun en saanut mennä nukkumaan. 

Yritin piristää mieltä ihanalla jogurtti-marja välipalalla, mutta ei onnistunut, eikä musiikkikaan auta. Joten jostain syystä tulin tänne ilmoittamaan meneväni nukkumaan. 

What the fuck, brain?

.................................................... 

Yllättäviä inspiraatioita

Vaikka kaikessa laiskuudessani olen pitänyt itseäni liian kiireisenä esim kirjoittamiseen, nyt on jotenkin kaikki ruvennut luistamaan. Uuteen novelliin tuli aihe ihan kuin tyhjästä, ja olen jopa yrittänyt säveltää musiikkia, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan.

Yhtenä aamuna vain soi päässä, ja piti ruveta sanoja kirjoittamaan paperille, että jostain saisi myöhemmin kiinni. Suihkussa vasta runollinen olikin, mutta ajatuksia huuhtoutui aika paljon veden mukana. Kaikki taiteellisempi tuntuu sujuvan, kouluun taas ei millään malttaisi keskittyä. Tänään leivoin itselleni  synttärikakkua pakkaseen, vaikka kouluprojekteja olisi vaikka muille jakaa.

Mielestäni kuitenkin ihan hyvä idea leipoa se aikaisin, siltä varalta että menee pieleen. (Ei mennyt :3 Kai. Vaikutti hyvältä, kunhan en epäonnistu sitten koristelussa) Leivon muutenkin vähän liian usein, niin on kiva odottaa jotain tilaisuutta, milloin voi sitten tuputtaa vieraille.

Näin muuten pitkästä aikaa unta lentämisestä! On se kumma, että sitä kaipaa niin kovasti korkeuksiin, vaikka jonkinsortin korkeanpaikan kammokin on. No, reunoja lähinnä pelkään.

Pilvien päällä

En oikein ymmärrä lentopelkoisia ihmisiä, vaikka phobioille ei tietenkään voi mitään. Lentäminen on kuitenkin niin ihanaa, että toivoisin kovasti, että hekin sen pystyisivät näkemään. Tai siis korjaus: lentäminen voi olla hyvin tylsää, mutta maisemat ovat usein mahtavat. Ja nousu ja lasku ovat jännittävän kutkuttavia, varsin inspiroivia ;). Tässä pari koneessa ottamaani kuvaa.

Terveisiä auringolta

Tuli sitten käytyä lomalla Kanarialla, minne ilmeisesti oli aika moni muukin suomalainen päätynyt. Vaikka inhoan pakkaamista ja lähtöhössötystä, voisin tässä vähän prassailla että OLIPA MAHTAVA LOMA!

Rusketusta ei tullut koska aurinkoa en ottanut (ja aurinkorasvaa oli aina reilusti, muuten ei varmaan olisi ihoa ollenkaan) mutta muuten olen yrittänyt olla kliseinen turisti. Eli säntäillyt shoppailemassa (kun on halpaa...) ja syönyt liikaa. Ja sitten, oi Atlantis! Olen korvia myöten rakastunut, olisin tahtonut ottaa tuon meren mukaani.

Uimassa en käynyt vaikka siitä pidänkin, mutta merenrannassa oli aivan mahtavaa kävellä. Ainakin siinä inspiroitui, tunsi itsensä vapaaksi taiteilijasieluksi. Eikä yhtään edes hävettänyt, kun juoksi samalla tavalla merta pakoon kun ihan pienet lapset.

Ihanaa kuitenkin olla kotona ♥ . Pistän myöhemmin tulemaan varmaan jonkun päivityksen täynnä kuvia, onnea niille jotka ovat ulkomaanmatkasta turhaan haaveilleet, ja vihreänä kateudesta niitä katsovat.

Valmistelupaniikki

Sain novellin "valmiiksi" pitäisi tietysti vielä viilata, ennen kuin printtaa. Olen kuitenkin ihan paniikissa, entä jos siitä ei pidetä? Olen tosi kiintynyt kertojaan, en halua kenenkään arvostelevan sen elämää ja tuntemuksia. Minä loin sen! En kai voi vain lähettää sitä nyt jonnekkin? En saisi ikinä edes takaisin. Hirveä eroahdistus, vaikka vielä en ole edes valmistellut :p.

Tämä kuva ei liity mihinkään,
mutta piristäkööt vuodatusta :D

Mutta miten kirjailijat kestää tällaista? Ensin hiki hatussa yrittää saada valmiiksi, ja sitten ei edes halua sen olevan valmis. Ja entäs jos se on väärän pituinen, tai muuten liian tylsä? Liian masentava? Oikeasti, se on kuitenkin ihan vääränlainen! En kestä, kerrankin en vihaa tuotostani, niin sitten olen muuten ihan sekaisin. Nyt juuri kaipaisin sitä fiilistä, että olipas huono, häipykööt silmistäni.

Loman takia pitäisi lähettää huomenna, jos haluan itse viedä postiin. Lauantaina olisi mahdollisuus saada äiti tiputtamaan se postilaatikkoon. En tiedä kumpi on pahempi. Jos erotaan huomenna tekstin kanssa, jään miettimään olisiko sitä vielä saanut valmisteltua. Jos taas sitä ei viedä eläville ihmisille, pelkään sen jäävän johonkin postilaatikon pohjalle (kun siis ylihuomenna on lauantai). Ja en saisi itse hyvästellä!

Täytyy tehdä jotain tälle paniikille. Lisää suklaata, musiikkia ja hermostunutta kävelyä ympäri talon.