Vaikea alku

Koska minulla ei ole toivoakaan, että ehtisin aloittamaan uusia kunnollisia kirjoitusprojektia, alan kirjata tänne kokemuksia kirjoittamisesta. Minulla on paha tapa lykätä epämieluisia asioita, ja siksi kirjoittamisen ei pitäisi kaiketi olla minun juttuni. Tarinan aloittaminen, kirjan "tylsän osan" luominen lykkääntyy jatkuvasti. Viikko on ollut kiireinen ja joka päivä on ollut jotain. Silti edes yhden sivun kirjoittaminen päivässä ei pitäisi olla ylivoimainen haaste. Tuntuu kuitenkin että en pääse omaan tekstiini sisälle niinkuin haluaisin. Kirjoitan usein minäkertojana, koska siihen on aina niin helppo samaistua. Vaikka päähenkilö olisi aivan erilainen kuin minä, voin aina jotenkin kuvitella, että se olen minä. Nyt olen kuitenkin valinnut kaikkitietävän kertojan roolin, enkä saa alusta sellaista kuin haluaisin. Se on tylsä. En ala kuitenkaan kirjoittamaan sitä heti uudestaan. Pitäisi päästä tarinaan kiinni, ja kirjoittaa uutta vasta kun saa ulos laadukasta tekstiä. Nyt en kuitenkaan edisty lainkaan.


http://www.like.fi/haluatko-kirjailijaksi sivu kertoo kätevästi, mitä pitää tehdä tullakseen hyväksi kirjailijaksi. Kaikki kolme ohjetta toimisivat minulla paremmin, jos olisin vanhempi. Olisin ehtinyt lukea ja kirjoittaa enemmän. Ja ennen kaikkea: elää enemmän. Tämä asia on vaivannut minua aikaisemmin varsinkin runoja kirjoitellessa. Haluan tehdä tunteikkaita runoja, kirjoittaa runoja jotka saavat ihmiset miettimään tai tuntemaan. Mutta miten teen sen ilman omaa elämäntuntemusta? Yritän pysyä asioissa mitä ymmärrän. Niin myös kirjan alussani olen yrittänyt, ja tulen yrittämään. Uskon myös, että kaikkea en voi kokea. Välillä on lupa käyttää mielikuvitusta ja ajatella: "Mitä tuntisin jos tapahtuisi näin?". 


Toisaalta yritän olla miettimättä liikaa. Kirjoittamisen pitäisi tulla luonnollisesti, ilman liikaa harkintaa. Kyllä tekstistä huomaa, jos se on kirjoitettu väkisin. Yritän rentoutua ja kuunnella aivan erityistä kappaletta. Kappale ei ole erityisesti inspiroinut minua tarinaa varten, mutta jotenkin ajattelen sen kirjan "teemakappaleeksi". Vaikka sen kuunteleminen on vienyt lähinnä aikaa kirjoittamiselta, se myös virittää oikeaan tunnelmaan. Menen nyt kirjoittamaan sitä, mitä minun pitäisi kirjoittaa. Lukijoille kuitenkin ehdotan tuota kappaletta. Kuunnelkaa sanoja. Kuunnelkaa kokonaisuutta. Kuunnelkaa The Killersiä.