Matkalla kirjailijaksi

Tekstiä on nyt noin 66 sivua ja kun katsoin koko näytön lukutilalla, puhuu jo 128:sta sivusta. Kunnon kirjasta se kuitenkin on vielä kaukana. Työtä häiritsee hirveästi kaikki: "tämähän on ihan surkeaa tekstiä!" ajatukset ja nyt sitten on taas uusi probleemi. Mielessä on ihan uusi inspiraatio, ja se kutkuttaa mielessä paljon kiinnostavampana kuin tämä vanha kirja-aihe. Ja se idea tuntuu siinä mielessä myös enemmän omalta, että siinä voisin käyttää minä-kertojaa.

  Pelkään että tällaisella "pakko tehdä tämä loppuun" -fiiliksellä ei tule senkään vertaa mitään kunnollista kuin ennen. Lomaa on kuitenkin vielä jäljellä ja pitää nyt vain uskoa itseensä. Sitten myöhemmin pitää vain lukea, lukea, muokata ja muokata. Kärsivällisesti vain eteenpäin niin kyllä se siitä sitten :) ja kun ikääkin on niin sopivan vähän, niin jäähän sitä aikaa kirjottaa niitä muita, toivottavasti parempia tekstejä.

  Itselleni pidän nyt vain tärkeänä, että edes tämä olisi kasassa ennen kuin olen täysi-ikäinen. Ainakin itse olen ajatellut, että silloin kun luokitellaan aikuiseksi, pitäisi olla jo jotenkin kehittyneempikin. Kuusitoistavuotiaalta odotetaan roskatekstiä, ja on helpompi ylittää odotuksia. Toisaalta jos lähettäisin tekstin kustantajille tämän ikäisenä, juuri tuon käsityksen takia ei mielellään sanoisi ikää. Voisi käydä niin, ettei tarinasta iän takia luettisi edes ensimmäistä sivua.

Vanha lomakuva, tälläkin lomalla päivikseen
tuli rustattua joku ihme runo/laulu ;D

  Myönnän kyllä, että kustantamoilla on hyvä syy pitää vanhempia kirjoittajina parempina. Hehän ovat! Iän myötä karttuu aina myös kokemukset, ja tulee mielipiteitä. Hätiköin tätä kirjajuttua kuitenkin myös sen takia, että vanhempi minä voisi joskus nähdä siitä, mitä nuoret ajattelevat. Sellaisia juttuja unohtaa, mutta parhailla kirjailioilla ei ole siihen varaa. Ja vaikka julkisuus tai mikään sellainen ei minua kiinnostakkaan, mikään ei hivelisi itsetuntoa niin paljon, kuin olla joskus sellainen kirjailija.